Tarinani ja sokerittomia lättyjä

Takana sellainen viikko, jonka jälkeen keräillään 
hetki kerrallaan voimanrippeitä
 joilla taas pääsee eteenpäin.

Ja täällä taas ollaan!

Jalat kantaa, ajatus kulkee 
ja silmät löytää samaan kohteeseen 
melkein yhtä aikaa – 
paremmalla puolella jo!

Tänään juhlin sitä kunnolla!

Kaivoin jauhottoman ja sokerittoman lättyreseptin, 
päälle mustaviinimarjoja, 
kermaa ja steviaa 
– ah elämän autuutta –
 kaikki on taas hetkeksi unohdettu 
ja mä oon taas niin elossa.

Lättyresepti:

3 kananmunaa

2 dl kermaa

ripaus suolaa (käytän sitä vaaleanpunaista 
Falksaltin ihanan makuista Himalaja-suolaa, 
löytyy tavallisista ruokakaupoista, ei pahan hintaista)

1,25 dl mantelijauhoja

Paistoin voissa pikkuisia lättyjä ja luulin niistä tulevan 
”kieli-keskellä-suuta-silti-menee-rikki”-lättyjä, 
mutta ei – hienoja tuli, ainakin mulle kelpaa!

Ruokavaliostani:

En kannata mitään tiettyä ruokavaliota, 
vaikka kovastihan kaikki syömäni versiolta
LCHF
LCQF
karppaaja
GI 
tai miksikä sitä nyt haluaa sanoa, 
näyttää.

Tarinani on tämä:

Kohtasin elämässäni hetken, 
kun minulle kerrotaan olevani niin sairas, 
että en pääse enää kotiin sairaalasta.

Edes käymään.
Minulla todettiin hyvin agressiivinen
ja vaikeanlaatuinen akuutti leukemia
ollessani muutamaa päivää vaille 30 vuotta.
Tilanne kärjistyi välillä niin pitkälle, että
lääkärit puhuivat selviämisestä kesän yli.

Söin ja join kiltisti ravitsemusterapeutin 
ohjeiden mukaisesti. 
Epämääräinen vihreä parsakaalipaistos ja 
perunat lihapatoineen 
ovat muistikuvani sairaalan ruoista.
Ne eivät ole menneet koskaan alas, 
edes terveenä. 

Koska saamani energiamäärä oli liian vähäinen, 
lisättiin ruokavaliooni energiajuomat.
Kotiinlähdön aikaan sain pussillisen energiajuomaa mukaan – 
suklaan, kahvin, mansikan, 
appelsiinin, seljan ja sitruunan makuisina.
Kaikki makeita.
 Tärkein ohje jonka sain on: 
Muista – tärkeintä on energia. 
Ei se, mitä syöt, vaan se, että syöt.

Ravitsemusterapeuttini neuvoi syömään tavallista ruokaa.
Hän opasti myöskin täyttämään pakastimen jäätelöillä, 
levittelemään suklaapatukoita ympäri kotia niin, 
että kun tuntuu siltä että ruoka ei mene alas,
voin helposti löytää energiaa mukavassa muodossa.

Käytännöllistä, ottaen huomioon, 
että kodissamme asuu muitakin kuin minä. 
Esimerkiksi pieni kolmevuotias, 
joka vallan ilostuisi suklaapatuikoiden löytämisestä - 
arkena ja lauantaina. 

Lääkkeiden sivuvaikutuksina 
sain tulehduksia ja sienet saivat kasvualaa.
Niitä vastaan taisteltiin lääkkeillä.
Koin voimieni entistä enemmän vähenevän 
ja sieni- sekä muiden tulehdusten lisääntyvän rajusti 
etenkin energiajuomien käytön alkamisen jälkeen.

Lisäksi niiden sokerinen maku kuvotti,
nälkä oli, sairaalanruoka ei mennyt alas -
joten jälkiruoilta maistuvat ateriankorvikkeet
eivät olleet minua varten.

Tunsin tulleeni kääntöpisteeseen.
Koin, että ravinto jonka sain itseeni 
ei voimauttanut minua yhtään.

Siskojeni avulla käänsimme kelkkaa täysin päinvastaiseen.

Sain täyden tuen yritykseeni puhdistaa ruokavalioni.

Siihen ei enää sisältyisi valkoiset vehnäjauhot, sokerit, 
einekset, punaista lihaa en ole oikein ikinä mielelläni syönyt.

Uudessa ruokavaliossani keskityn puhtaaseen, kotimaiseen ruokaan. 
Koska asun Ruotsissa ja vahvat juureni ja osa lehdistöstäni ovat Suomessa, 
on minulla kaksi kotimaata, joista valita. 

Avainsanoinani ovat: 

luomu
vihannekset
juurekset
marjat
raikas vesi
tuoreet yrtit
pähkinät


Tavoitteenani on pienin askelin, 
kehoa kuunnellen, 
löytää ruokavalioon sitä mikä sitä ei rasita vaan vahvistaa.

Kyllä, olen tietoinen siitä, 
että ravitsemusterapeuttini toimii saamiensa ohjeiden mukaisesti 
ja nojaten saatavilla oleviin tutkimustuloksiin 
energian tärkeydestä vakavan sairauden kohdatessa.
En siis epäile hänen ammattitaitoaan,
tarkoituksenani ei ole myöskään mustamaalata ketään.

Näen tilanteessa kuitenkin ristiriidan:valkoinen sokeri ja nopeat hiilihydraatit 
tunnetaan ihan tavallisenkin kansan keskuudessa
aineina joita tulisi käyttää harkiten -
terveen ihmisen lautasmallilta niitä ei edes löydy.

Miksi siis minä - elämäni riippuessa muutamista langoista -
lisäisin ruokavaliooni jotain, jonka tunnetusti
tiedetään heikentävän - ei rakentavan.
Antamaan energiaa?

  

Otin askeleen polulle, jolla olen nyt kulkenut huhtikuusta saakka.
Sieni- tai muut minua vaivaavat tulehdukset eivät ole uusineet
kertaakaan ruokavaliossani tekemieni muutosten jälkeen.
Vaikka olen joutunut käyttämään lukuisia muita lääkkeitä,
joissa ne mainitaan tavallisimpina sivuioireina.

Kovan ja vähän kivisenkin polun kautta
olen oppinut sen, minkä jo niin
monet ovat elämässään huomanneet – 
luonnossa on virtaa, 
elämään saa energiaa ruoan avulla! 
Ja – sitä voi menettää myös ruoan välityksellä.

En kuitenkaan suosittele 
Mitään suuntauksia kenellekään,

kirjoittamani ovat mielipiteitäni ja toivon, 
että kaikki voisivat omaa kehoaan kuunnellen 
löytää itselleen optimaalisen ruokakulttuurin.
Suosittelen sitä vastoin maalaisjärjen käyttöä
ja uskallusta tehdä omat päätökset
ruokavalion suhteen, jos jokin ei tunnu hyvältä.

Hengitä kauneutta itseesi, 
siitä saa voimavaroja joita ei pystytä mittaamaan.

Toivon että sinäkin koet jotain kaunista tänään!


 Nähdään taas!

-Smoothielli-